KAIKKI SIVUT PITÄJÄNMÄELLÄ TAPAHTUU

PITÄJÄNMÄEN-KONALAN 80-VUOTIAAT HAKEVAT ITSE ULKOVARASTOSTA KOKOUSTUOLINSA JA LOUNASPÖYTÄNSÄ

Pitäjänmäellä joutuvat 80-vuotiaat itse kantamaan tuolinsa ja pöytänsä sisään hyytävän kylmästä ulkovarastosta päästäkseen pitämään jokaviikkoista kokoustansa. Kun asukastiloja ei ole tähän osaan Helsinkiä saatu joudutaan kokoontumaan hankalissa oloissa Vähätuvan leikkipuistossa.

Tämä merkillinen ja samalla masentava näytelmä nähtiin taas tänä aamuna kun Pitäjänmäen-Konalan PitKo:n ikäihmiset kokoontuivat Vähätuvan leikkipuisto-rakennuksessa. Itse olin 70-vuotiaana taatusti kantajien nuorimmasta päästä, ellen kaikkein nuorin.

Aamulla näytti lämpömittari meillä täällä Marttilassa, tai oikeastaan pakkasmittari näytti, kahdeksaa miinus-astetta.

Nämä Vähätuvan tilat ovat monella tavalla hyvätkin, mutta auttamattomasti liian pienet. Leikkipuiston rakennuksessa on kohtuullisen tilava keittiö jonne mahtuu pari ruokapöytääkin. Lasten sisäleikkihuone muuttuu kokoustilaksi kun pehmolelut ja telmimispatjat korvataan tuoliriveillä. Toimistotilaan mahtuu kymmenisen ihmistä kokoontumaan. Tämänpäiväisessä PitKo:n kevätkokouksessa olivatkin kaikki pienet jakkarat käytössä.

Tähän ikäihmisten korttelikerhoon olisi enemmänkin tulijoita. Kovin montaa ei mukaan voida houkutella, pelossa että tilat loppuvat kesken.

Kiirekin painaa vanhusten tilaisuuksia. Heti kokoontumisen ja talkootyönä valmistetun keittolounaan jälkeen on tuolit ja pöydät kannettava takaisin ulkovarastoonsa. Ja sitten ikäväki ulos lasten tieltä. Ei tämä ole millään tavalla leikkipuiston väen vika, myös heidän työnsä vaikeutuu tästä hankalasta yhteiskäytöstä.

Enemmän kuin vähän pistää miettimään se että muualla Helsingissä puhutaan asukastalojen ja yhteistilojen laajentamisesta ja lisähenkilöiden palkkaamisesta. Joissakin kaupunginosissa on näitä tiloja useampiakin. Ikäihmisten palvelutalojakin löytyy, myös sellaisia joissa voidaan kokouksiakin pitää.

Kaikki tämä on hyväksi mutta ehkä tännekin puolelle kaupunkia voisi aurinko paistaa.

Täältä Pitäjänmäeltä ei tiloja löydy. Kirjaston pienehkö kokoushuone on joskus pelastuksena ja kirkon tilat on armeliaasti annettu käyttöön suurempia juhlatilaisuuksia varten.

Tämän Helsingin läntisimmän osan yhteistilojen puuttumisesta on puhuttu vaikka kuinka kauan, mutta parannuksia ei ole näkynyt. Toki pitskulaiset ovat rauhallista väkeä eikä tämä koskaan ole mikään ongelma-kaupunginosa ollutkaan. Toivottavasti näin pysyykin.

Kuitenkin alueen poikkeuksellisen nopean ja merkittävän asukasrakenteen muuttumisen odottaisi soittavan myös kunnallisten päättäjien hälytyskelloja. Jo muutaman vuoden jälkeen voi tilanne olla hyvinkin erilainen ellei yhteisöllisyyttä ja paikallisten ihmisten vapaaehtoistoimintaa aktiivisemmin tueta.

Kun nyt ollaan laittamassa Pitäjänmäen asemanseutua siistimpään kuntoon saattaa näihinkin kysymyksiin löytyä uusia vastauksia.

Itse keskustelin viime viikolla Pitäjänmäen kirjastossa sekä kaupungin vastuullisen kaavasuunnittelijan että rakennusmaan omistajan suunnitteluarkkitehdin kanssa. Pitkän keskustelun tuloksena oli yhteinen käsityksemme että rautatien ja Pitäjänmäentien väliselle alueelle voisi myös asukastalon suunnitella ja kehittää. Eihän siitä puolin tai toisin sitoumuksia voitu antaa mutta kyllä tuntuma olisi se että näin voisimme jatkokeskusteluissa edetä.

Vieläkin pistää miettimään, tämä PitKo:n tämänpäiväinen ’jumppatunti’. Ei se näinkään voi olla.

On todella hieno asia että kaupunginosamme ikäväki vaikeassakin tilanteessa jaksaa pyörittää tätä todella tärkeää toimintaansa viikoittaisten kokoontumisiensa ja yhteisruokailujensa muodossa. Tänään olin mukana kuulemassa tosi mielenkiintoisen luennon 1500-luvun Englannin kuningattaresta Elizabeth ensimmäisestä ja hänen yksityisestä ja julkisesta elämästään. Jälleen kerran hieno elämys, ja kyllä, tätä kuunneltiin ja tästä pidettiin.

Helsingin kaupungin pitää voida antaa tälle ja muulle vapaaehtoistoiminnalle enemmän apua. Tässä eivät juhlapuheet tai itsekehut osallisuuden tukemisesta auta. Todella paljon hyvääkin kaupunki tekee ja nyt olisi korkea aika ulottaa se tänne Pitäjänmäenkin sosiaaliseen ja muuhunkin asukastoimintaan.

Jan Furstenborg, Pitäjänmäki-seuran puheenjohtaja