KAIKKI SIVUT PITÄJÄNMÄELLÄ TAPAHTUU YMPÄRISTÖ - LUONTO - LIIKENNE

PIENEMMÄT JA PAIKALLISEMMAT HANKKEET TOISIVAT OSALLISTUVAN BUDJETOINNIN LÄHEMMÄKSI HELSINKILÄISIÄ

Kuvamme on vuoden 2019 Pitäjänmäki-päivältä 1 syyskuuta.

Juuri ennen Joulua keskusteltiin kaupungintalolla ihmisoikeuksista ja vähemmistöistä. Itse olin mukana osallistuvaa budjetointia käsittelevässä paneelissa. Edistääkö osallistuva budjetointi asukkaiden osallistumista ja tukeeko se yhdenvertaisuuden toteutumista?

Osallistuva budjetointi toi helsinkiläiset suoraan mukaan päättämään kaupungin varojen käytöstä. Se koski kuitenkin vain hyvin pientä osaa pääkaupungin taloudesta. Vuosiksi 2018-2019 oli 4,4 miljoonaa Euroa varattu tähän tarkoitukseen.

Uusia aktivointitapoja kannattaa kokeilla. Näin tehtiin myös osallistuvalla budjetoinnilla. Kaksitoista vuotta täyttäneet helsinkiläiset ehdottivat haluamiaan projekteja joita sitten muokattiin ja laitettiin äänestykseen.

Olivatko projekti- ja äänestysalueina käytetyt kahdeksan suurpiiriä kuitenkin liian kookkaita jotta haluttu paikallisuus olisi toteutunut? Puuttuivatko kaupungin työntekijät joskus liiankin innokaasti kaupunkilaisten ehdotuksiin? Muuttuivatko ehdotukset liikaa kun ne pakotettiin muiden kanssa yhteen ylisuuriksikin kokonaisuuksiksi?

On syytä muistaa ettei osallistuva budjetointi sinänsä lisää demokratiaa.

Kunnallinen päätösvalta on ja sen kuuluukin olla kaupunkilaisten valitsemilla edustajilla, valtuustossa ja muuallakin. Tätä kautta voidaan toteuttaa todella tärkeitä tavoitteita eikä vain suosiota keränneitä projekteja.

Osallistuva budjetointi voi vetää pois huomiota myös esikaupunkien tarpeista ja syödä myös resursseja. Esimerkiksi meillä lännessä on väestörakenne nopeasti ja voimakkaasti muuttunut. Osallistuva budjetointi ei ensimmäisellä kierroksellaan kohdistunut meille tärkeään yhteisöllisyyden rakentamiseen.

Merkittäviä esikaupunkipanostuksia onkin tehtävä kaupungin omalla budjettirahoituksella.

Osallistuvaa budjetointia tehtiin vain suomeksi. Suunitelmia ei käännetty ruotsiksi eikä ruotsinkielisiä suomennettu. Muunkielistä aineistoakaan ei näkynyt. Maahanmuuttajataustainen väestö oli myös näkymättömissä.  

Tämä ei tue vähemmistöille tärkeitä projekteja. Pienempien ryhmien ehdotukset ja suunnitelmat jäävät tälaisessa ohjelmassa usein matkan varrelle.

Samalla kun innokkaasti budjetoitiin pidettiin kaupungin pienavustusvarat niin pieninä että tämän vuoden asukastoiminnan määrärahat loppuivat jo vuoden alkukuukausina. Ei budjettivarojen siirtäminen pois vapaasta kansalaistoiminnasta kaupungin itsensä virkamiestyönä toteuttamiin projekteihin lisää osallistumista ja osallisuutta.

Osallistuvalle budjetoinnille tulee löytää toimivat muodot ja luonteva rooli. Kokeilemista kannattaa jatkaa, mutta uudistuksia tehden. Ehkä tässä olisi muutama tarkastelun arvoinen asia:

  1. Johtaako nyt kokeiltu äänestysmenettely siihen ettei erilaisille ihmisryhmille tärkeitä projekteja päästä toteuttamaan? Voisiko äänestämisen ja edustavasti kootun raadin yhdistelmä auttaa?
  2. Voidaanko suurpiirien sijasta luoda pienempiä yhteinäisempiä äänestyalueita ja siten tuoda projekteja lähemmäksi asukkaita?
  3. Voitaisiko rajata yksittäisten projektien enimmäiskoko ja jättää todella suuret projektit kaupungin normaalin budjetoinnin piiriin minne ne kuuluvatkin?
  4. Olisiko määriteltävä selkeästi minkälaiset projektit kuuluvat kaupungin normaaliin kehittämistoimintaan ja mitkä taas sopivat osallistuvaan budjetointiin.

Kaupunkiluotsien kiitettävällä aktiivisuudella nostatettiin kyllä mielenkiintoa osallistuvan budjetoinnin eri vaiheissa eikä tämä ollut mitenkään merkityksetöntä. Voidaan kuitenkin kysyä eikö parempi tapa käyttää tätä merkittävää voimavaraa olisi lähettää luotsit entistä enemmän kentälle asukkaiden vapaaehtoistoimintaa tukemaan.

Osallistuva budjetointi ei saa merkitä omaehtoisen asukastoiminnan tuen vähentämistä. Päinvastoin, sen synnyttämä aktiivisuus edellyttää tuen lisäämistä. Tähän tukeen kuuluvat sekä avustukset että asukastilat, ja kaupungin henkilöstötuki. Kaupunginosayhdistykset voisivat tässä antaa suuremman panoksen mutta se edellyttäisi enemmän aktiivisuutta myös niiden taholta.

Kaupungin tulee kantaa vastuu siitä että osallistuva budjetointi tavoittaa tasavertaisesti molempia kansalliskieliämme suomea ja ruotsia puhuvat kaupunkilaiset ja mahdollisimman hyvin myös muita kieliryhmiä. Tämän rahoittaminen on välttämätön hallinnollinen menoerä.

Ajatuksella suunniteltuna ja toteutettuna  muotoiltuna voi osallistuva budjetointi vaikuttaa myönteisesti helsinkiläisten osallisuuteen ja osallistumiseen.

Jan Furstenborg, Pitäjänmäki-seuran puheenjohtaja